Vuosi sitten mä lähdin. Se ei ollut helppoo. Mä annoin ahdistuksen kasvaa niin suureks että mulla ei ollut enää kun kaks vaihtoehtoo. Lähteä tai kuolla. Sillon kesällä mä mietin kuolemaa joka päivä. Ja itkin. Ja mietin lisää. Marraskuussa mä tajusin että mä haluan kuitenkin elää, että mä haluan vielä nähdä mitä tapahtuu.
Ja se kannatti.
Mä en edes tiennyt että näin onnellinen voi olla.
Mun exän viimeset sanat mulle oli, että mä en tuu ikinä löytään ketään, joka tulis toimeen mun kans.
Väärässä oli.
Kommentit