Mä sillon joskus kuvittelin tehneeni hyvän valinnan ku valkkasin miehekseni tyypin joka ei juonu eikä käyttäny huumeita ja jolla oli raha-asiat kunnossa ja vakituinen duuni. Miten väärässä mä olin. Miten väärin mä valitsin, väärin perustein. Mun olis pitänyt vaan kuunnella vaistoo ja lähtee jo sillon kun mun sielunkumppani soitti ja pyysi että tule, mulla on sulle kaikki valmiina täällä. Mutta ei, sen sijaan jäin tänne ja menin myöhemmin sen kusipään kanssa naimisiin josta sittemmin tuli mun ex-mies. Sami. Se vei multa erossa kaiken. Mun huonekalut, auton, matot, verhot, kaiken mitä olin ostannu meidän yhteiseen kotiin, ja mun koirat. Ekat viikot omassa kämpässä mulla ei ollu ku patja lattialla ja vaatteet jätesäkeissä. Pahinta oli kuitenkin se että mun perhe hylkäs mut ja asettui Samin puolelle. Kukaan ei oikeasti tehnyt elettäkään auttaakseen mua saamaan edes ne koirat sieltä. Tilanteen mielipuolisuutta kuvaa ehkä se että kun asianajajani soitti exälleni, niin exäni oli sen jälkeen soittanut minun isälleni, joka soitti minulle ja jyrkästi kielsi kiusaamasta Samia enempää kun "sillä on muutenkin niin vaikeeta". Kukaan ei ennen eroa eikä sen jälkeen kysynyt multa, että miten mä jaksan...

No, vaihdoin siinä sitten työpaikkaakin, sovimme erään lähikaupan päällikön kanssa että teen ensin vuoden määräaikaisen 34h/vko jonka jälkeen saan vakituisen paikan 25h/vko. Ei mennyt ihan niinku strömsössä, vuoden pestin jälkeen mulle ilmotettiin ettei sitä vakipaikkaa tuukkaan. Ihan kiva. Ja ihan kun tässä ei olis tarpeeks meidän naapuri katsoi asiakseen maksattaa kissansa patellaluksaation korjausleikkauksen mulla, koko paska n.800e.

On välillä päiviä et olis kiva mennä jonku kaa shoppaileen, kahville, kävelylle tai ihan mitä vaan. Mutta aina kun mä soitan mun kavereille ja pyydän niitä johonkin niin vastaukset on tyyliin "en mä ny ehdi ku pitää mennä juomaan kaljaa" tai "ei pysty ku on krapula". Osa sanoo et ne tulee ens viikolla käymään, ja sit niistä ei kuulu kolmeen kuukauteen mitään. Ja kivimpia on nää jotka sanoo et joo mä tuun lauantaina ja sit illalla ne pistää jossai facessa viestii et sori en mä jaksanutkaan tulla.  Eikä siinä mitään, toi uus äijä tekee samaa, "mennään sit illalla käymään siellä ja siellä" ja sit ku se ilta tulee ni ei se jaksakkaan. Vittu, tänäänki sanoin että nukutko päikkärit ni jaksat sit illalla, en nuku, se sano, kyllä mä jaksan. Kello on ny 23.12 ja se on ollu jo tunnin nukkumassa... Että ei menty tänäänkään mihinkään.

Ny ei enää jaksais. Tuntuu etten kestä enää päivääkään. Liikaa paskaa liian lyhyen ajan sisään eikä mistään saa otettua tukee.